torstai 1. toukokuuta 2014

Ei Niin Janoinen Lohi




Minä täällä taas - pitkästä aikaa. 

Näin vappupäivänä on hyvä ottaa rauhallisesti ja istuutua koneen ääreen parantelemaan päätään. Ja aivan, arvasit oikein, tänään ei tule juttua juomista, ei sitten millään. Ja sitä paitsi, olen tehnyt pyhän lupauksen, etten juo enää ikinä - paitsi vettä, mehua, yrttiteetä, maitoa ja pii… yöks, ei kuitenkaan viimeksi mainittua. Anteeksi, poistun hetkeksi…

Juu, täällä taas. Olen nyt siis pyhästi luvannut, että juon vain terveellisiä juomia. Ja samalla kun jo kaukaa suomalaisten muinaishistoriasta periytyvä paholainen nimeltään Darra käytti kalloani alasimena, menin lupaamaan pois kaikki muutkin paheet. Ja saman tien lupasin myös, että meillä syödään tästä lähtien vain terveellistä ruokaa… ainakin tänään, ja ilman alkoholia. 

Kurimuksen kourissa lupailin tosiaankin myös paljon muuta, mutta eihän niitä muita tarvinne luetella täällä lainkaan, sillä tämähän on ruokablogi. (Ja aika usein myös juomablogi, kuten toteen on näytetty. Haluat ehkä tsekata Puolalainen Osteri -reseptin seuraavaa juhlaasi varten täältä)… Pahoittelut, että poistun taas…

Messissä jälleen. Niin, siitä terveellisestä sapuskasta sen verran, että minun mielestäni monipuolinen ruokavalio on paras. Skarpataan vaan ruuan suhteen muttei karpata, ja syödään ruoka-aineympyrästä kaikkea, mutta kohtuudella. Siitä tulikin muuten mieleen, että ajattelin tehdä tässä muutama päivä sitten perheelle perunoita, joista kaikki taatusti tykkäisivät. Erikseen ihan mainostettiin, että maistuvat paremmilta kuin ranskalaiset...




Niinpä, sopivaa alustaa ei ollut, mutta onneksi oli teflonpinta. Vuoraa sinä vuoka, niin pääset tiskatessa vähemmällä. Leikkaa perunat ohuiksi siivuiksi melkein läpi, mausta voilla, öljyllä, merisuolalla ja pippurilla. Kypsennä uunissa 200-225 asteessa n. 40 minuuttia.


Ja mitä tyttäreni sanoi kun näki nämä? "Ja taas perunaa!" 
No voi herranisä! Eihän meillä ole ollut perunaa herranaikoihin! Taitaa olla niin että koulujen kumiperunat tekevät hallaa lasten makunystyröille. Tai sitten niillä on makunystyrät tallella ja oppivat koulussa tarjottavien kumipallojen takia inhoamaan kaikenlaisia perunoita. Sitäpaitsi, nykyiset kouluruokalan perunat muistuttavat ihan niitä onnettomia kiveksiä, jotka sain kerran nenäni eteen… Pieni hetki…

Juu ei mitään, juttu jatkuu. Ja sanonpa saman tien, että on sulla likainen mielikuvitus: ne olivat siis lautasella!


Barcelonassa turisti meni ravintolaan ja kysyi paikan erikoisuutta. "Haudutetut kivekset", vastasi tarjoilija, "saamme niitä tuolta viereiseltä härkätaisteluareenalta aina ottelun jälkeen". Mies tilasi niitä ja saikin elämänsä annoksen, kaksi valtavaa pallukkaa, melkein kuin strutsin munia. Lisäksi niiden maku oli jumalainen ja mies oli aivan myyty. Seuraavalla viikolla mies palasi ravintolaan, tilasi talon erikoisen, ja lautasella tuli kaksi pientä, ryppyistä, luumun kokoista pyörylää, joiden maku oli kitkerä, eikä niitä voinut syödä. Hän pyysi tarjoilijan paikalle ja tivasi selitystä. Tarjoilija totesi kuivasti: "Tänään härkä voitti."


Minun lautasellani ei ollut strutsinmunia muistuttavia kiveksiä, eikä ryppyisiä luumunkokoisia. Jonkun onnettoman pässin entiset ne oli… haudut…

No niin, eiköhän se tästä. Olen nyt kyllästynyt ravaamaan vessassa, joten sovitaanko, että pitäydyn tästä eteenpäin siinä terveellisessä ja kaikkina muina paitsi vappu-, juhannus- ja uudenvuodenpäivänä erittäin maukkaalta maistuvassa ruuassa, josta pitää tietenkin ensin laittaa houkutteleva kuva. Itse tein tätä pyhän lupaukseni innostamana osaksi perheen vappubrunssia, mutta sinun kannattaa huomioida, että vuodessa on tosiaankin 362 muuta päivää, jolloin tämä on suorastaan suussasulavan herrrrkullista. Tänään tuo lohi ei ollut kovin janoinen, joten raikas sitruunavesi kelpasi mainiosti kyytipojaksi. Muina päivinä seuraksi sopii hyvin raikas valkoviini - paitsi ei tietenkään meillä, enää ikinä. 






Ja lopuksi riittääkin muutama sananen siitä miten helppo se on valmistaa. Tässä resepti noin kolmelle/neljälle nälkäiselle, poislukien tietenkin ne jotka eivät kykene syömään (pistin oman annokseni sivuun myöhempään iltaan - se on muutoinkin paljon mukavampi ruokailuaika;)

  • Voitele tai vuoraa vuoka. Laita sen keskelle n. 800 gramman pala lohifilettä, jonka olet maustanut makusi mukaan merisuolalla/yrttisuolalla ja pippurilla.
  • Kaada pannulle öljyä ja kaksi pikku pussia / 400 g babyporkkanoita sekä 200g parsakaalia (pakasteita). Mausta ne reiluhkosti osterikastikkeella ja hunajalla. Sekoita ja hauduta. Saavat olla maultaan "makeahkoja" ja rapsakoita (ei missään nimessä pehmeitä!) kun levität ne vuokaan kalan ympärille. 
  • Murenna päälle aurajuustoa - koko pala (paitsi ne mitkä sujautit jo suuhun).
  • Kypsennä uunin keskitasolla n. 200 asteessa (tai vähän yli) kunnes kala on saavuttanut mieleisesi kypsyysasteen.
  • Tarjoile sitruunaviipaleiden kera, ja jos pääruuaksi meinaat, ei tumma riisi ole hassumpi lisukevaihtoehto.

Ja ei ku syö…
Anteeksi , taidan poistua täältä nyt kokonaan.