Röhönrannan pekoni-perunalaatikko ja arkisalaatti

Linkki

"Ja TAAS perunaa!" oli ensimmäinen kommentti, kun kerroin mitä on tänään ruuaksi.
"Miksi meillä syödään aina perrrunaa? Miksei meillä ole ikinä spagettia?" kysyi myös Vilttitossu Sinikka ja Tiina Nopolan ikimuistettavassa kirjasarjassa, joka kertoo Kattilakosken siskoksista Heinähattu ja Vilttitossu. Kirjoista on myös aikoinaan tehty hauska elokuva. Anteeksi vaan vilttitossuille, mutta nyt mennään kaikesta nenännyrpistelystä huolimatta perusasioiden äärelle, eli PERUNAA ja pekonia!

Tätä oli muuten meillä - ilman tabascoa, silloin kun minä itse olin vilttitossu ;)

PEKONI-PERUNALAATIKKO (n. kolmelle)

6-7  perunaa ohuiksi siivutettuna
1     sipuli silputtuna
2     rasiaa pekonikuutioita (yhteensä n. 300 g)
3 dl kunnon kermaa
1     Fond du Chef lihaliemi
1     kananmuna
       mustapippuria
       tabascoa (kymmenisen ranneliikkeen verran)

• Kuullota sipulit öljyssä, pistä sivuun.

• Kuumenna pekonipaloja pannulla kunnes niistä irtoaa ylimääräinen rasva. Kaada rasva pois.

• Voitele vuoka. Tähän annokseen riittää mainiosti isohko piirakkavuoka.

• Levitä vuuan pohjalle kerros perunaviipaleita, ripottele niiden päälle sipulisilppua ja lisää lopuksi pekonikuutioita. Toista.

• Mittaa kattilaan kerma ja lämmitä sitä hieman (ei paljoa, jottei muna kokkeloidu), vispaa joukkoon lihaliemihyytelö ja kananmuna. Poista kattila levyltä, mausta seos pippurilla ja tabascolla ja kaada koko komeus tasaisesti vuokaan.

• Paista uunissa, 225 asteessa n. 1/2 tuntia. Käännä lämpö nollille ja jätä vuoka sinne vielä n. 10-15 minuutiksi.

PIKASALAATTI

1 pss jääsalaattia
1 prk ananaspaloja
         hippunen suolaa
         mustapippuria
         tabascoa

• Revi salaatti kulhoon ja kaada joukkoon ananaspalat.

• Sekoita keskenään: vajaa kolmannes ananaspurkin mehusta, tiraus oliiviöljyä ja hunaja-valkoviinietikkaa. 

• Mausta suolalla, pippurilla ja kevyesti tabascolla. Sekoita salaattiin.

(ha! nyt ei lopu tabasco ihan heti kesken, kun löytyi 350 millilitran pullo:)

Voimamysliä

... jotta se mörkö hellittäisi heti aamusta ;)

Määrät suhteellisia, mutta näinkin tulee hyvää:

6 dl myslipohjaa (granola), jonka resepti löytyy täältä
1 dl kauraryynejä (pohjassa on jo näitä eri muodossa, mutta silti ihan hyvä lisä)
1/2 dl leseitä
pikku pussi kuivahedelmiä (vaikkapa Rainbow Fantasy tai Pirkka Eksoottinen hedelmä)
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl chia-siemeniä
(ja 1/4 dl kookoshiutaleita, jos pidät kookoksen mausta)

Pilkon vielä jugurtti-mysliannoksen päälle taatelin palasia, ja joskus mansikkaa tai mustikkaa - maiskis.

Chia-siemenet ovat oleellinen osa tätä mysliä, sillä ne ovat varsinaista voimaruokaa, jota jo voimistaan ja kestävyydestään tunnetut Azteekit käyttivät ravinteiden lähteenään - ja nimenomaan Väli-Amerikasta kasvi juuri onkin kotoisin. Lista siemenien hyvistä ominaisuuksista ja terveysvaikutuksista on mahdottoman pitkä, joten laitan tähän vain tärkeimmät.

• tehostaa kestävyyttä
• korjaa ja ylläpitää lihaksiston kuntoa
• on kuitupitoinen ja tekee hyvää aineenvaihdunnalle
• sisältää todella runsaasti proteiinia (n. 4 g / 28 g siemeniä)
• ja paljon omega rasvahappoja
• antioksidantteja enemmän kuin superfood mustikka
• kalsiumia, kaliumia, rautaa, sinkkiä jne.

Siemenillä on vielä yksi hauska ominaisuus: jos niitä liotetaan 15-30 minuuttia vedessä (yönkin yli käy) syntyy hyytelöä, jota voi lisätä jugurttiin (vielä tuon myslin lisäksi;)), puuroihin, pirtelöihin tai esimerkiksi smoothieen. Jo pelkät siemenetkin antavat elimistöllesi hyvin ravinteita, mutta hyytelömuodossa ne imeytyvät täydellisesti. Ja koska maku on neutraali, voi siemeniä / hyytelöä lisätä lähes mihin vain!

Kuskus & simsim

Arman Alizad sanoi ohjelmassaan eräästä aasialaisesta perheestä: "Näillä ihmisillä ei ole mitään, ja ne jakaa sen mun kanssa." Minulle kävi kerran hieman samalla tavalla. Mombasalaiselta yksinäiseltä rannalta löytyi siirtomaatyylinen, pieni autioitunut hotelli ja sinne tietenkin suuntasimme uteliaina askeleemme silloisen mieheni kanssa. Hätkähdimme kun musta mies ilmestyi eteemme kuin tyhjästä. Hän kuitenkin hymyili niin että hampaat välkkyivät, esittäytyi Omariksi, ja sanoi että hän on juuri valmistamassa lounasta tuolla katoksen alla. Sitten hän kysyi haluaisimmeko liittyä seuraan. Istuutuessani jo parhaat päivänsä nähneelle muovituolille pistin merkille, kuinka kuluneet miehen "virkavaatteet" olivat ja kuinka vaatimattomilta hänen pieni, kuhmuinen alumiinipannunsa ja muut keittiövälineet näyttivät. Ruokaa, jota hän kutsui nimellä "Kuskus ja simsim" ei ollut paljoa, mutta sen tämä köyhä autiohotellin vartija ystävällisesti jakoi meidän kanssamme. Luulin ensin miehen viittomisen perusteella, että "simsim" merkitsee kalaa, varsinkin kun sitä oli aterialla kuskusin lisäksi, mutta myöhemmin minulle selvisi, että se tarkoittaakin seesaminsiementä swahiliksi - ja on paikallisille melkein jokapäiväinen ravinteiden lähde. Kalat olivat hänen omista verkoistaan ja kuskus vähäeleistä, mutta maukasta. Ja voit uskoa, että tuo vinoilta peltilautasilta nautittu ateria aivan rannan tuntumassa jäi lähtemättömästi mieleen!

Mutta nyt en voinut tarjota perheelleni ruokailumiljööksi sitä upeaa luontoa ja hylättyä siirtomaatyylistä hotellia, jonka pylväissä kiemurteli liaaneja, joten ruokaan piti saada hyvä maku. Lopputulos: appelsiinilla, limellä ja sitruunalla marinoitua, paistettua lohta basilika-kirsikkatomaatti kuskusin kera. Maisema puuttui, mutta makua ei.


SITRUSLOHI

n. 700 g lohta (annosfileinä, ruodot poistettuna)
1            appelsiinin raastettu kuori
1            sitruunan mehu + raastettu kuori
1/2         limen raastettu kuori
2-3 dl    oliiviöljyä
              suolaa
              mustapippuria
              sitruunapippuria


Hiero sitrusten kuoriraasteet lohipaloihin ja laita ne pussiin. Valmista marinadi öljystä, sitruunan mehusta, suolasta ja pippureista ja kaada se kalapalojen päälle. Sulje pussi huolellisesti ja jätä marinoitumaan vähintään puoleksi tunniksi.


BASILIKA-TOMAATTIKUSKUS 

1/2     rasiallista kirsikkatomaatteja
150 g kuskusia
1        pieni fenkoli
1        sipuli
n. 5   basilikan vartta
1        chili
1        sitruuna / lime
          oliiviöljyä
1 1/2  ruokalusikallista rakuunaa
9        kokonaista viherpippuria (no joo, ei haittaa jos se kymmeneskin livahti sinne;))
1 rkl   seesaminsiemeniä (paahdettuna)      
          suolaa
          mustapippuria
          luonnonjugurttia

Silppua fenkoli, sipuli sekä chili ja freesaa niitä öljyssä. Poista basilikanvarsista lehdet, ja silppua varret ja lehdet erikseen. Lisää varsisilppu pannulle ja freesaa seosta kunnes kasvikset hieman pehmenevät, n. 5 minuuttia. Pidä sitä sen jälkeen pienellä lämmöllä.

Murskaa sillä välin huhmareessa rakuuna ja viherpippurit sekä paahda seesaminsiemenet.

Mittaa kuskus kulhoon ja kaada sekaan n. 1 1/2 desiä kuumaa vettä. Sekoita hyvin haarukalla, jotta siitä tulisi irtonaista.

Lisää kasvisten joukkoon rakuuna-pippuriseos, seesaminsiemenet ja paloitellut tomaatit, sekä kuskus. Ja lopuksi jälleen n. 1 1/2 desiä kuumaa vettä. Jätä muhimaan miedolle lämmölle, ensin ilman kantta ja sitten kannen alle siksi aikaa kun kalat ovat uunissa.

Ota lohipalat marinadista ja pyyhkäise ne kuivaksi. Paista pannulla öljyssä nahkapuoli alaspäin kunnes nahasta tulee kauniin ruskea, käännä ja paista vielä minuutti pari. Laita lopuksi uuniin, 125 asteeseen 5-10 minuutiksi.

Asetellessasi ruokia lautaselle muista lisätä pikkuisen oliiviöljyä, pippuria ja basilikasilppua. Lisäksi voit laittaa reunalle hieman luonnonjugurttia - tai sitten pöydälle erilliseen kulhoon, jolloin jokainen voi ottaa sitä kaveriksi haluamansa määrän. Ja "koristeeksi" pari lime- tai sitruunaviipaletta.  
 

(Hmm, kalapalan koosta päätellen jollakin oli kokatessa nälkä;)

Burmalaista nautaa nuudelissa ja valkosipuli-naanleipää

"Malaria oli säikäyttänyt heidät pahasti. Täällä leirissä heillä oli sentään suoja pään päällä, puhdasta vettä ja jonkinlaista ruokaakin. Heidän isäntänsä olivat ystävällisiä ja yrittivät parhaansa mukaan tehdä heidän olonsa mukavaksi, antoivat suojaisimmat nukkumapaikat ja isomman osan päivän ruoka-annoksesta. Riisin ja nuudeleiden täydennykseksi isännät etsivät luonnosta tuoretta syötävää ja pyydystivät erilaisia hienoluisia jyrsijöitä ja lintuja ja joskus apinan. Aivan riippumatta siitä mitä liha oli, Marlena sanoi aina Esmélle sen olevan kanaa..."   Amy Tan: Rouva Chenin henki

Tässä kohtaa jäin miettimään mitä tapahtuisi, jos joku laittaisi lautaselleni apinan aivoja ja väittäisi sen olevan kanan aivoja. Menisikö se helpommin alas? Ei, ei taitaisi mennä, vaikka mistä sitä tietää, kun en ole kumpaakaan kokeillut. Tuon kiehtovan tarinan (jossa amerikkalaisturistit kidnapataan burmalaiseen viidakkoon) lukeminen kuitenkin keskeytyi pahan kerran, sillä jostakin muistini sopukoista pulpahti esiin aiemmin valmistamani "Burmalainen nauta". Se ainakin oli hyvää, ja sitä päätinkin tehdä pitkästä aikaa. Joten kauppaan.


BURMALAINEN CURRY NAUDAN KERA

Chilitahna / Curry
9      punaista chiliä
4 rkl salottisipulia
2 rkl valkosipulia
4 rkl sitruunaruohoa
1 rkl galangajuurta (tai galangatahnaa)
4      neilikkaa (osta kokonaisena ja murskaa)
2 tl   kurkumaa
1 rkl juustokuminaa (jeeraa)
2 tl   kanelia
4 tl   katkaraputahnaa

Poista chilipaloista siemenet ja liota niitä kuumassa vedessä kunnes pehmenevät hieman. Nosta hetkeksi talouspaperin päälle ja silppua ne sitten pieneksi. Silppua seuraavaksi sipuli, sitruunaruoho, galanga ja lisää ne chilin kaveriksi mortteliin tai tehosekoittimeen. Mittaa lopuksi muut mausteet ja valmista niistä tahna. Laita sivuun odottamaan.

Taustalla näkyvä galangajuuri on inkiväärin sukulainen ja varmaankin yhtä terveysvaikutteinen, sillä jo tataarit laittoivat sitä teehensä. Joten se antaa ilmeisesti mukavasti lisävoimia...;) Tuoksu ja maku poikkeavat kuitenkin inkivääristä selvästi. Se ei ole yhtä aromaattinen, vaan pikemminkin "maanläheinen". Tuoksusta tulee ensimmäisenä mieleen kreikkalainen pihkantuoksuinen retsina ja kaikenlaisia metsäisiä vivahteita, jopa heikko häivähdys tervaa. Maku on myös selvästi miedompi kuin inkiväärissä, eikä se ole edes tuoreena yhtä "pistävä".

Kuvassa etualalla pötköttävän sitruunaruohon aromi on nimensä mukaisesti selvästi sitruksinen, minkä tosin haistaa vasta kun sitä ryhtyy leikkaamaan. Usein sitruunaruoholla maustettaessa kasvinosat noukitaan pois kun ne ovat tehneet tehtävänsä, mutta tässä chilitahnareseptissä se silputaan reilusti kaikkien muitten aineksien mukana. Käyttäessäni sitä (kummalla tavalla tahansa) leikkaan aina varren yläosasta noin kolmanneksen pois, sillä se on usein turhan "puumaista" ruuanlaittoon. Jos käytät sitruunaruohoa "mausteena" ja poistat osat myöhemmin, riittää kun leikkaat loppuosasta suoraan viipaleita, jotta poimiminen olisi helpompaa. Jos taas sitruunaruoho jää ruokaan, kannattaa kaivaa esiin sen pehmeämmät osat. Paksun pään poistamisen jälkeen halkaisen sen pitkittäin, sillä silloin saa parhaimman kuvan siitä missä kohtaa ne pehmeimmät osat alkavat.

Poista uloimmat puumaiset kuoret ja kun jäljellä on pehmeämpää ja tuoreempaa sisusta, on sinulla käsissäsi upeasti sitruunalta tuoksuvaa kasvia, jonka voit käyttää sellaisenaan pieneksi silputtuna.

Muut ainekset
n. 800 g naudan sisä- tai ulkofilettä
4 rkl      voita ja loraus öljyä
4 rkl      kalakastiketta
2 rkl      ruokosokeria
1 dl        salottisipulia
2 rkl      inkivääriä (raastettuna)
1 rkl       hunajaa
              pitkiä vihreitä papuja (reilu kourallinen)
1            appelsiini siivuttuna
1 rkl      Maizenaa (tai muuta mieleistäsi suurustetta)

Sulata pannulla voi ja kuumenna siinä chilitahnaa keskilämmöllä kunnes siitä lähtee vahva tuoksu. Lisää sen joukkoon liha, noin viideksi minuutiksi.
Lisää vajaa 1 1/2 desiä vettä (jossa suuruste) ja kalakastike. Anna muhia vielä n. 7 minuuttia.
Napsi sillä aikaa papujen kuivat kärjet pois ja puolita ne sekä freesaa kevyesti öljyssä.
Lisää liha-chilitahnaseokseen sokeri, salottisipuli, inkivääri, pavut ja puolitetut appelsiiniviipaleet. Anna muhia pikku hetki, ja mausta lopuksi hutkauksella hunajaa. Sekoita ja tarjoa nuudeleiden kanssa.


Nuudelit
1 pkt munanuudeleita
öljyä

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja freesaa ne sen jälkeen nopeasti pannulla.


NAAN LEIVÄT

4 dl       vehnäjauhoja
2 rkl      sokeria
vajaa tl suolaa
1 tl         leivinjauhetta
1,2 dl     maitoa
2 rkl      öljyä
              pellavansiemeniä
              valkosipulia silputtuna

Siivilöi kulhoon jauhot, suola, sokeri ja leivinjauhe. Sekoita, kasaa niistä keko ja muotoile sen keskelle kuoppa. Yhdistä maito ja öljy ja kaada seos kuoppaan.

Alkuun pääset haarukalla... mutta otetaanpa avuksi pastantekovideo, joka havainnollistaa aloittamisen hyvin, vaikka siinä nyt sattumalta käytetäänkin munia ;) Jäin sitä katsoessani ihailemaan kokin käden liikkeitä taikinaa vaivatessa... ja totesin että noilla liikkeillä syntyy varmasti myös maukas naanleipä - tai mikä tahansa leipä. Katso Giuliano Hazanin video tästä.

Vaivaa taikinaa 10-15 minuuttia, ja laita se sitten öljyllä siveltyyn kulhoon lämpimään paikkaan kohoamaan 15 minuutiksi. Levitä kulhon päälle hieman kostutettu leivinliina.

Jaa taikina oloutumisen jälkeen viiteen tasasuureen osaan ja leivo niistä ohuehkoja levyjä. Perinteinen muoto on kyynel, mutta se on tietysti pelkkä muotoseikka ;) Ripottele leipien päälle pellavansiemeniä ja silputtua valkosipulia, ja painele ne taikinaan.

Paista grillissä (pellillä tai vaikkapa parilalla, joka on kuumennettu hyvin etukäteen) pari minuuttia. Toki uunissakin käy, kovalla lämmöllä. Pensselöi valmiiden leipien päälle kevyesti sulaa voita ja nauti.

Katsotaan, jos seuraavalla kerralla ehtisi saada tähän oikein kuvankin niistä ennen kuin häviävät parempiin suihin...

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/10754265/?claim=rpxt45mxyxy">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Mangoa limellä ja mintulla

Bongasin tämän idean eräänä iltapäivänä, kun olin taas kokatessani liemessä. Vieraille tarkoitetusta jälkkäristä puuttui tärkeä ainesosa ja nyt piti keksiä jotakin tilalle ja vähän äkkiä! Silmiini osui repaleinen reseptivihkoni osio, jossa luki: mahdollisia iltapaloja ja "muuta mukavaa". Olin siis joskus kirjoittanut tämän ylös, mutta sillä ajatuksella ettei sitä voisi jälkkärinä tarjota, ehkä korkeintaan välipalana pahimpaan nälkään - siitäkin huolimatta että reseptin kirjoittaja oli luokitellut sen nimenomaan aterian päätteeksi nautittavaksi. Mitä silloin opin? Sen, ettei koskaan, koskaan pidä aliarvioida yksinkertaisintakaan reseptiä, sillä kaikki riippuu kuitenkin makujen harmoniasta, ja jos se on kohdillaan, on lopputulos väistämättä maukas. Ja niin oli totta vieköön tässäkin tapauksessa! Ja myönnettäköön, ettei tämä resepti ole meillä luokiteltu enää miksikään väli- tai iltapalaksi. Se on upea jälkiruoka ja eritoten tulisen ruuan jälkeen nautittuna maistuu niin... viileän hedelmäisen raikkaalta!

Otetaan siis yksi syöntikypsä mango syöjää kohti ja leikataan sen litteiltä sivuilta kaksi niin isoa viipaletta kuin mahdollista. Sen jälkeen tehdään viilto hedelmälihaan pitkin päin ja kolme-neljä poikkipäin. Käytä siihen voiveistä, sillä muuten kuori menee rikki. Seuraavaksi nuljautat koko homman nurinpäin niin että hedelmälihan palaset muodostavat "kupuran" ja maustat sen limen mehulla, raastetulla limen kuorella ja tuoreella minttusilpulla. Lopuksi siivujen annetaan maustua vähintään tunti, mieluusti pitempään. Aterimiksi vaan reilusti veitsi ja haarukka, vaikka tosiasiassa, jos ei ole kyse kovin fiinistä seurueesta tai ensitreffeistä, viipaleet on helpointa syödä käsin :)

Kuuma inkiväärijuoma

Mörrimöykky se sateessa istuu...

Syksy saapuu ja sen myötä kylmät sateet ja flunssapöpöt. Niitä vastaan kannattaa varustautua jo etukäteen, nimittäin inkiväärillä. Se auttaa tunnetusti joka kolotukseen, kremppaan, luuvaloon ja luulotautiin. Itse tykkään inkiväärin mausta missä ja milloin vain, mutta pelkkään inkivääriveteen kyllästyy silti ennen pitkää. Siksi yhdistänkin sen mielellään rooibosiin, joka tuo maun lisäksi juomaan vielä oman pataljoonansa pikkusotilaita, eli niitä tärkeitä antioksidantteja.

Teekannulliseen tarvitaan n. 4 sentin pala inkivääriä, joka kuoritaan ja viipaloidaan. Viipaleet kannatta vielä murskata kevyesti, jotta makua irtoaa paremmin. (Jos et vierasta vahvaa inkiväärin makua, voit myös raastaa palan ja siivilöidä ne pois vasta teelehtien kanssa.)

Mitä kuorimiseen tulee, koin pari vuotta sitten oikein ahaa-elämyksen, kun sain jostain tietää että inkivääri kannattaa kuoria lusikan kärjellä! No höh, ja minä kun olen ikäni kuorinut sen veitsellä ja harmitellut aina kuinka paljon inkivääriä menee hukkaan kuoren mukana. Kun sitten otin lusikan kauniiseen käteen ja kokeilin, niin olipa yllätys kuinka helposti kuori irtosi, kaikista nystyröistä ja möhkylöistä huolimatta. Yksinkertainen on usein kaunista! Enkä tarkoita nyt kokkia ;)

Laita seuraavaksi inkiväärin palaset lähes kiehuvaan veteen muhimaan 5-10 minuutiksi. Poista ne ennen kuin lisäät kattilaan yhden appelsiinin mehun.

Mittaa teekannuun haluamasi määrä appelsiinilla tai veriappelsiinilla maustettua rooibos "teetä" ja kaada inkivääri-appelsiinivesi sekaan hautumaan. Odota muutama minuutti, siivilöi ja mausta hunajalla. Ja ei kun pöpöjä päin!

Avokado-appelsiini suklaamousse + kylkiäiskonvehdit

Että mitä?  lienee ensimmäinen ajatuksesi. Ja heti perään herää kysymys, että miksi ihmeessä  laittaisit avokadoa suklaaseen? No, siihen on ainakin kolme hyvää syytä. Ensiksikin, moussesta ei tule äklömakeaa (kuulun niihin, joille yltiöpäinen makeilu ei sovi), ja toiseksi avokado on terveellistä, ja kolmanneksi... kokonaisuutena maku vaan on mainio. Niin, ja neljänneksi, moussea tulee määrällisesti enemmän samasta suklaamäärästä ;) Mutta vaikka kuinka todistelisin et kuitenkaan usko, niin että sinun ei auta kuin testata se itse!

AINEKSET

200 g  appelsiinikrokanttisuklaata
100 g   tummaa suklaata (vähintään 50 prosenttista)
2          syöntikypsää avokadoa
4 rkl    kaakaojauhetta (jos ei orgaanista, niin vanHouten tms.)
1           chilipalko (tai puolikas habanero, tai vähemmän, eikä silloin lisämausteita!)
(1/2 tl  cayennepippuria)
1/2       appelsiinin raastettu kuori
3 rkl     öljyä
1 dl      maitoa
2 dl      kermaa
1           vaniljatanko
2 rkl     hunajaa
2           kananmunaa (keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina)
         
Koristeluun
kristallisuolaa
raastettua appelsiininkuorta

Pilko chili pieneksi (siemenet pois) ja freesaa öljyssä (n. 2 rkl) 5-10 minuuttia.

Freesaa (n. 1 rkl öljyä) samalla appelsiinin kuori toisessa kattilassa - muutama minuutti riittää.
Kuumenna maito ja laita sekaan halkaistu vaniljatanko ja siitä erotetut siemenet. Anna muhia 5-10 minuuttia, älä kiehuta.
Sulata sillä aikaa suklaa vesihauteessa. Kaada suklaan sekaan chiliöljy. (Ja jos olet kova chilin ystävä myös palaset;) Jos chili on hyvin mietoa lisää cayennepippuri. Jos taas haluat moussea jossa ei ole sattumia, mutta selvä tulinen tujaus, jätä palaset pois ja laita cayenneä 2/3 tl.

Sekoita seuraavaksi suklaaseen appelsiinikuoriraaste öljyineen.
Ja lopuksi munankeltuaiset jo joinkinverran jäähtyneeseen seokseen, jotta ne eivät kokkaroidu.
Heitä avokadosisukset blenderiin ja vielä suklaa, vaniljamaito (ilman tankoa), kaakaojauhe sekä hunaja (jonka voi myös jättää pois, jos et pidä kovin makeasta). Hurauta seos tasaiseksi.

Huom! terveellisiä konvehteja saat, kun laitat seosta tässä vaiheessa jääpalakuppeihin ja yöksi jääkaappiin. Koristele ripauksella suolaa ja appelsiininkuorta. Pari palaa kahvin kanssa tuhdin aterian päälle maistuu silloin kun ei jaksa isompaa jälkkäriä.

Jatka moussen valmistusta. Vatkaa kerma vaahdoksi, kuten myös valkuaiset. Kääntele valkuaisvaahto seokseen ja lopuksi vielä kermavaahto. Jäähdytä jääkaapissa vähintään 3 tuntia, mutta mielellään yön yli.

Koristele annokset hippusella suolaa sekä raastetulla appelsiininkuorella.  

Reseptissäni käytetään vaniljatankoa, vaikka melkein mieluummin käytän puhdasta vaniljajauhetta (bourbonmakuisena) silloin kun sitä löytyy kaapista. Vanilja-aromit jättäisin kauppojen hyllyille siitäkin huolimatta, että niihin on maailmalla tullut kummallinen innostus jopa kotikeittiöissä. Nyt on nimittäin niin että mansikan, vaniljan ja vadelman makujen "luontaiset tai luontaisen kaltaiset aromivahventeet" ovat aivan hanurista, kirjaimellisesti. Useimmissa tapauksissa niihin käytetään majavan anaalirauhasten tuotoksia, joilla kyseiset eläimet merkitsevät reviirinsä. Vegaaneille, ja tietenkin myös meille muille tämä on yllättävä, mutta hyödyllinen tieto. Ja miksi ihmeessä meidän pitäisi lisätä lisäaineita jo valmiiksi lisäaineilla rasitettuun ravintoomme - kun on olemassa niinkin hieno kasvi kuin vanilja? Olkoon vaikka kuinka "luontaista" tuo majavan tuotos, niin syön kyllä mieluummin mousseni ilman sitä, kiitos vain.

Tähän loppuun pälkähti vielä mieleeni, etten ole kovinkaan hyvin suunnitellut tätä päivitystä: aloittaa nyt herkullisella jälkkärillä ja päätyä lopulta majavan... no sinne. Niin että mitä tästä kaikesta jääkään mieleesi: avokado ja anaalirauhaset! Siksi pyydänkin, unohda tämä loppuosa ja maista ihmeessä avokado-appelsiini suklaamoussea, kunnon vaniljalla höystettynä, se on hyvää! Ja tässä todiste. Olin varannut kuvaussessiotani varten kaksi jälkkäriannosta. Sillä aikaa kun kuvasin toista, kävi toiselle näin :)

Pasta Carbonara "italialaisittain"

Tämä resepti on mukaeltu Jamie Oliverin kesäkurpitsa carbonarasta. Herra "alaston kokki" kertoo, että italialaiset mamat pitävät penneä ainoana oikeaoppisena kaverina carbonara-kastikkeelle, joten emme tietenkään laita siihen spagettia! Ja kerrassaan mainio lisä tähän ruokaan on kesäkurpitsa, joka tuo siihen omanlaistaan muhevuutta. Mutta pekonin kohdalla tuli tenkkapoo, sillä halusin mahdollisimman tuoretta lihaa, eikä tuote-esittelijän valikoimissa ollut tällä kerralla pekonia. Hän ehdotti, että käyttäisin heidän saunapalvikinkkuaan sen sijaan ja ojensi minulle maistiaisen. No huh, se suorastaan suli suussa, ja minä olin myyty: sitä laitetaan pasta carbonaraan ja sillä hyvä! Ja täytyy sanoa että se sopi ruokaan kuin nakutettu, eli lopputulos: ei paha!


AINEKSET
3-4            kesäkurpitsaa (jos älyttömän isoja niin 2)
400 g         pennepastaa (moniväristä)
4                munan keltuaista
1 dl            kuohukermaa
100 g         parmesaania
300-400 g eli reilu pala saunapalvikinkkua
                 oliiviöljyä
                 timjamia (tuoretta)
                 merisuolaa
                 mustapippuria

Paloittele kesäkurpitsa pennen kokoisiksi paloiksi. Laita suolattu vesi kiehumaan ja valmista sitä odotellessa carbonara-kastike. Sekoita kulhossa munankeltuaiset, kerma ja puolet parmesaanista. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita sivuun odottamaan. Heitä pennet kiehuvaan veteen, ja niitä odotellessa paloittele saunapalvikinkku ja "ruskista" sitä hetki isolla pannulla. Lisää sitten kesäkurpitsa, pari reilua hyppysellistä mustapippuria ja reippaasti tuoretta timjamia. Sekoittele kunnes kesäkurpitsa alkaa juuri ja juuri pehmetä ja saa hieman kellertävämmän sävyn.

Kun pasta on al dente, jätä sitä siivilöidessäsi desi keitinlientä jäljelle. Lisää pennet kinkku-kesäkurpitsaseokseen, poista pannu liedeltä, ja kaada heti perään puolet vedestä ja carbonara-kastike. Sekoita. Huom! pannun poistaminen liedeltä on tärkeää, muutoin kastikkeesta tulee ryynimäistä ja sehän olisi katastrofi - ainakin "mamat" olisivat sitä mieltä.

Sekoittele pastaa ja lisää loput parmesaanista, sekä tarvittaessa n. 1/2 desiä keitinvettä, jotta kastike muuttuu tasaisen sileäksi. Maista ja lisää mausteita, jos tuntuu siltä.

Voit vielä halutessasi koristella annoslautaset pienellä määrällä timjamia ja parmesaania.

Maailman nopein kanakeitto

Tämä on arjen pelastaja jos mikä! Kuuluu sarjaan Sarin 15 minuutin ateriat ;D Itse asiassa soppa on niin yksinkertainen, että tämä koko postauskin jää yhtä lyhyeksi kuin kanan lento. Eli...

Laita vettä kattilaan 5-7 desiä, kuumenna ja sekoita mukaan kanaliemikuutio, loraus liemivalmistetta tms. Heitä sekaan n. 2 1/2 desiä mieleistäsi riisiä. Anna kiehua viitisen minuuttia. Mausta pippurilla, suolalla ja currylla (runsaahkosti). Lisää lopuksi edellispäivän kanaruuan tähteet, eli kananpalasia n. 500 g ja purkillinen makeaa maissia. Lisää halutessasi vettä ja anna muhia kunnes valmista (Itse pidän rustiikkisen paksusta kanasopasta). Koemaista ja mausta vielä, jos suu niin käskee. 

Ja yllätys yllätys, eilisen ruuasta riippuu tämän päivän aterian makumaailma, eli aina tulee hyvää, mutta erilaista kuin edellinen. Jos tuntuu siltä, ettei kanaa kahtena peräkkäisenä päivänä, niin tämä ruoka ei nirsoile, pakkasesta vaan kanantähteet sekaan ja hyvää tulee. Laita siinä tapauksessa alussa hieman vähemmän vettä.

VINKKI

Jos haluat tujumpaa soppaa, voit maustaa sen currytahnalla, joko kaupan versiolla tai tällä.

Viekoitteleva vahverokeitto

Olen aina välillä vilkuillut yhtä maailman tunnetuimmista keittokirjoista, Auguste Escoffierin La Guide Culinairea. En kuitenkaan sitä ranskalaista versiota vuosisadan alusta, vaan siitä paljon myöhemmin tehtyä englannosta. Mutta helpommasta kielestä huolimatta olen tuntenut alemmuuskompleksia kirjaa lukiessa: kaikki ne klassisen ranskalaisen keittiön hienoudet, kastikkeet ja liemet ja "pohjustukset" ja ja ja... Enhän minä semmosia osaa, apua! Mutta jostain kummallisesta syystä eräs Escoffierin resepti ei jättänyt minua rauhaan kantarellimetsässä koukkiessani. Kotiin tultua jätin sienikorin keittiöön odottamaan että ne puhdistaisivat itse itsensä ja syöksyin kokkikirjahyllylle. Mikä sen kantarellikeiton nimi olikaan, ja oliko resepti hirveän vaikean tuntuinen? Tietysti jo nimikin kalskahti hienolta: Velouté Agnes Sorel. Sana velouté löytyi myös itse ohjeesta. Nonniin, siinä sitä oltiin, ei onnistu minulta, ei! Onneksi tutkin reseptiä hieman tarkemmin ja huomasin että se "velouté" on oikeastaan hyvin yksinkertainen juttu ja olen kyseistä tekniikkaa käyttänytkin, tietämättä kuitenkaan sen hienoa nimeä ;) Eli koko homma vaikutti helpolta kuin heinänteko! Ehkä minä sittenkin uskallan... No, tukea piti hakea vielä netistä, ja yllättäen sieltä löytyi Hank Shawn sivut, Hunter angler gardener cook ( http://honest-food.net/2009/08/31/chanterelles-and-the-sexiest-soup-ever/ ), missä hän kertoi tehneensä kantarellikeittoa Escoffierin ohjeita mukaellen. Ja siihen ohjeeseen minä sitten tartuin kuin hukkuva ruohonkorteen.

Ja tässäpä koko viettelys, muutamalla omalla twistillä "paranneltuna". Oho, mitä tuli nyt sanottua, herra Escoffier kääntyy vielä haudassaan - mutta kun siitä tuli niin hyvää, ettei mitään rajaa. No tietenkään se hyvyys ei ole minun ansiotani, se on selvää, minä toimin tässä vain eräänlaisena "välittäjänä". Ero edelliseen kantarellikeittooni on kuitenkin niin huima, että luulenpa tämän kyseisen sopan poistavan alemmuuskompleksini lopullisesti: uskallettava on jos meinaa oppia jotakin uutta! Ja tietenkin tämä kaikki pistää minut lopultakin sukeltamaan klassisen keittiön saloihin pää edellä, asia jota olen vältellyt kuin ruttoa, tähän saakka. Olisihan minun pitänyt aavistaa siellä metsässä, että jonkin asian pakonomainen pohtiminen ei tiedä hyvää. Olisi pitänyt vain ajatella jotakin muuta - mitä tahansa, millä ei ole näin suuria jälkivaikutuksia. On meinaan paljon opittavaa, jos aikoo tuon teoksen saloihin kaivautua. Vaikka sitten hyppäisinkin niiden vaikeimpien reseptien yli...

VELOUTÉ KEITTOPOHJA
7 1/2 dl kanalientä (2 Fond du Chef kanaliemivalmistetta kuumaan veteen liotettuna, vaikka Auguste taas pyörähtäisikin levottomana haudassaan)
2 rkl      vehnäjauhoja
30 g       voita

Kuumenna voita pannulla kunnes se alkaa kuplia. Sekoita joukkoon jauhot ja hämmennä muutama minuutti. Älä anna seoksen ruskistua. Kaada kanaliemi joukkoon koko ajan sekoittaen ja anna muhia n. 20 minuuttia, tai kunnes seos on tiivistynyt selvästi, vähintään kolmanneksen. Sekoita välillä.


KEITTO
500 g    kantarelleja
2           salottisipulia
3           kananmunan keltuaista
60 g      voita
1 1/4 dl kermaa
2 rkl      Finlandia vodkaa (myös Lime/Grapefruit makuisena käy, jolloin vain 1 rkl sitruunanmehua)
1/2        sitruunan mehu
1/4 tl    sahramia
             suolaa

Silppua kantarellit ja sipulit pieneksi ja freesaa voissa (30-40 g) kunnes sienistä poistuu neste. Mausta suolalla. Sekoita vodka ja sahrami keskenään ja lisää se pannulle. Hämmentele pari minuuttia ja lisää lopuksi sitruunan mehu. Anna muhia pikku hetki. Laita sipuliseos tehosekoittimeen ja pyöräytä siitä tasainen sose. (Sanoo Escoffier mitä tahansa, niin en halua tikistää sitä vielä siivilänkin läpi, täytyyhän sitä jonkunlainen suutuntuma olla soseessakin.)

Kun velouté on valmis (muistithan sekoittaa välillä, jotta lopputulos olisi tasainen, sen täytyy olla, sillä nimi tarkoittaa samettista;)), lisää siihen sienisose. Sekoita ne keskenään huolellisesti ja anna muhia keskilämmöllä kymmenisen minuuttia.

Sitten tehdään liaison, eli "munasotku". Keltuaiset ja kerma vatkataan sekaisin, jonka jälkeen siihen lisätään pari pientä kauhallista keittoa. Sekoita ja toista. Tämä siksi etteivät munat kokkeloidu. Sitten voit kaataa temperoidun muna-kerma seoksen keittoon ja antaa sen oloutua (älä kiehuta!) vielä keskilämmöllä muutama minuutti.

Eikä todellakaan siivilöidä keittoa tälläkään kerralla!

Freesaa tässä välissä pikkukantarelleja voissa, ja levitä ne sen jälkeen talouspaperille, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.

Laita lopuksi levy nollille ja sekoita keittoon loput voista (20 g). Anna vetäytyä hetken verran.

Koristele soppalautaset pikkukantarelleilla ja sitruunamelissalla ja tarjoile rapean maalaisleivän ja valkkarin kanssa.


VIINIVINKKI
Leyda Sauvignon Blanc Lot 4
tuotenro: 587357