Kukkakaaligratiini

Yksinkertainen on kaunista - ja hyvää, niin kuin esimerkiksi mansikat suklaakastikkeella. Samaan sarjaan kuuluu kauden vihanneksesta, kukkakaalista, valmistettu gratiini. Älkää vaan unohtako tätä herkkua - minä melkein unohdin ja sain hyvän muistutuksen kun aivan täydellinen kaalinpää työnnettiin syliini. Olen tehnyt aikaisemmin maustetumpia ja liian monimutkaisia, mutta nyt kun oli kiire syntyi yksinkertainen ja taivaallisen maukas herkku.

Paloittele kukkakaali pieniksi nupuiksi, keitä suolavedessä muutama minuutti ja asettele voideltuun vuokaan. Ripottele päälle suolaa ja mustapippuria, ja lisää desi kermaa. Ja päälle vielä juustoraastetta (lempijuustosi on aina hyvä vaihtoehto) ja uuniin 225 asteeseen kunnes juustokuorrutus saa hieman väriä.

Tämä vain muistutukseksi, että älä sinä vaan unohda kukkakaalia nyt kun syksyisiä herkkuja on runsain mitoin. Se on vaatimaton, mutta niin kaunis ja herkullinen!

Syvän etelän omenahyve + mysli / snäkkipohja kaupan päälle

Tämä omena-kaurajälkkäri kohottaa makunautinnon potenssiin kymmenen! Erikseen paahdetun kauramuruseoksen, meidän piparkakkumaustetta muistuttavan mausteseoksen ja omenan "hyveellinen" yhdistelmä on kerrassaan mainio viritys. Ja mitäs muuta sen kaveriksi kuin - enemmän tai vähemmän kuten kuvasta näkyy;) - vanhaa kunnon vaniljajäätelöä.

PAAHDETTU KAURAMURUSEOS
3 dl        kauraryynejä
1 1/2 rkl fariinisokeria
1/4 tl      suolaa
1 tl         kanelia
1/2 dl     hunajaa (tai pikkusen vähemmän)
1/2 dl     rypsiöljyä
1 tl         vaniljasokeria

Sekoita kauraryynit, fariinisokeri, suola ja kaneli karkeaksi massaksi. Mittaa toiseen kulhoon hunaja, öljy ja vaniljasokeri, hämmennä ne tasaiseksi seokseksi ja lisää se sitten kauraryynimassaan. Sekoita kaikki ainekset käsin huolellisesti ja levitä seos ohueksi kerrokseksi uunipannulle leivinpaperin päälle. Paahda sitä uunissa, 150 asteessa ensin 15 minuuttia, sekoittele hieman, ja paahda vielä sen jälkeen 20-30 minuuttia, eli kunnes muruseos on saanut kullankeltaisen värin. Murentele murumassaa jäähtymisen aikana jotta se ei paakkuuntuisi.

Tätä kannattaa tehdä kerralla enemmän, sillä se on erittäin maukasta ja sopii hyvin esimerkiksi myslipohjaksi. Lisää joukkoon kuivahedelmiä, rusinoita, pähkinöitä tai vaikka kookoshiutaleita ja sinulla on mieleisesi herkkumysli, joka maittaa vaikka kreikkalaisen jurgurtin kanssa. Tässä reseptissä mainittu määrä ei siihen oikein riitä, mutta tuplaa aineet ja paahda isolla uunipellillä, niin jo alkaa piisaamaan! Ja mikä parasta, jos muruseosta on jo valmiina, syntyy omenajälkkäri seuraavalla kerralla todella vauhdikkaasti.


SALAINEN ASE
Jälkkärin salainen osa on mausteseos, joka rapakon takana kuuluu olennaisena osana sikäläiseen kurpitsapiirakkaan.

Sekoita keskenään:
1/2 tl kanelia
1/4 ti inkivääriä
1/8 tl neilikkaa
1/8 tl muskottipähkinää

1/8 tl on hiukan hankalaa mitata, mutta ei haittaa vaikka tulisi pikkusen enemmänkin. Mausteseosta tulee näin tehtynä juuri sen verran kuin jälkkäriin tarvitaankin. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että tätä jälkkäriä maistettuasi teet toisella kerralla todennäköisesti niin kuin minä nykyisin: eli pyöräytät myös mausteseosta isomman määrän yhteen menoon ja laitat loput käytöstä poistettuun maustepurkkiin odottamaan seuraavaa omenajälkkäriateriaa :) Niin, ja sitä Halloween kurpitsapiirakkaa, jota ilman zombiet ei jaksa. (Resepti lähempänä Halloweenia)


OMENAJÄLKKÄRI
40 g  voita
3 dl   kauraryynimuruseosta
2 rkl  vehnäjauhoja
1 rkl  sokeria ja myöh. vielä 1/2 dl sokeria
4       omenaa siivuttuna (tai kolme isoa)
1 tl    (salainen ase) mausteseosta
1/2    sitruunan mehu

Laita uuni  175 asteeseen. Sulata voi levyllä uuninkestävässä paistinpannussa (nopeampi valmistaa;)) Lisää muruseos, 1 rkl jauhoja ja 1 rkl sokeria ja pyörittele kunnes sokeri on sulanut ja ainekset sekoittuneet. Laita kulhoon odottamaan.
Levitä omenaviipaleet pannulle, mittaa mukaan mausteseos, sitruunan mehu ja 1/2 dl sokeria (tai pikkusen vähemmän). Kuumenna viipaleita mausteissa aina välillä käännellen, n. 5 minuuttia tai kunnes hedelmäliha alkaa pehmentyä. Sirottele joukkoon loput vehnäjauhoista, sekoita ja ripottele päälle sokeri-voi murumassa.

Pistä pannu uuniin ja paista jälkkäriä kunnes omenat ovat pehmenneet, eli 35-40 minuuttia.

Nauti uunilämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Happamet hedelmät ja Dalai Lama

"Rakasta ja kokkaa pelotta ja täysin sydämin."  -Dalai Lama-  (niin hieno motto, että kestää toiston;))

Pihalla kasvaa koristepuu, joka on kaunis ja kiehtova, mutta hedelmät maistuvat hemmetin happamilta. Neljä huskiani ovat sen sijaan aivan hulluina sen pieniin, pyöreisiin tummanpunaisiin "marjoihin", varsinkin siinä vaiheessa kun puussa ei ole enää lehtiä, ja hedelmät roikkuvat paljailla oksilla kuin uhitellen koko maailmalle. Itse asiassa puu on niin hauskanoloinen, että sen marjojen hukkaan joutuminen on vähän harmittanut. Vaan eipä harmita enää, kiitos Dalai Laman: päätin uskaltaa valmistaa niistä jotakin. Selvisi, että puu on todennäköisesti (korjatkaa, jos olen väärässä!) Kadetti-merkkinen koristeomenapuu, sillä sen hedelmän malto on punainen.

No niin, ja nyt kun ollaan etsitty aasin silta Tiibetistä saakka (tai Intiasta, missä D. Lama nykyään kai asuu), päästään itse asiaan. Mitä kokeilustani syntyi? Tulista mustikka-purppuraomenahilloa, enkä väittäisi hyväksi jos se ei olisi sitä - mutta kun se on!

MOJOVA MUSTIKKA-PURPPURAHILLO
3  dl          mustikoita
2 1/2 dl     purppuraomenan (=koristeomena) palasia tai pihlajanmarjoja
3 rkl          vettä
2 1/2 dl     hillosokeria
1 dl           taloussokeria
1 tl            cayennepippuria
20 tippaa   tabascoa
1 punainen chili (silputtuna pieneksi, siemenet poistettuna)

Laita mustikat, omenanpalaset (ei kuoria) ja vesi kattilaan. Kuumenna kunnes alkaa nousta höyryä. Lisää sokerit hämmentäen jatkuvasti. Mausta seos pippurilla, tabascolla ja chilillä ja jatka seoksen kuumentamista edelleenkin hämmentäen, n. 10 -15 minuuttia. Älä kiehuta liian kovalla, vaan keskilämmöllä kevyesti, juuri ja juuri purputtaen, jotta maut imeytyvät mutta vitamiinit säilyvät. Täytä kuumennettu lasipurkki hillolla ja sulje hyvin. Jäähdytä huoneenlämmössä ennen kuin laitat jääkaappiin.

Tarjoa liharuokien kanssa karpalo- tms. hillon/ hyydykkeen tapaan.

Mustikkapiirakka "americana" ja Äiteen vaniljakastike

Marjatäyte oli jo niin hyvää että piti ryhtyä varotoimenpiteisiin, kun jätin sen muhimaan keittiön pöydälle ;)

Tämä piirakka eroaa "suomalaisesta" siinä, että marjoja käytetään todella runsaasti, eikä täyte ole hirveän makea vaan raikas. Sen sijaan taikina antaa oman, makeahkon, jopa keksimäisen lisänsä piirakan makuun. Tämä mustikkainen elämys syntyy seuraavasti:


TAIKINA

6 dl     vehnäjauhoja

1/2 dl  maissijauhoja 

3 rkl    sokeria

3 tl      vaniljasokeria

1/2 tl   suolaa

200 g  voita

5 rkl    kylmää vettä 

Sekoita jauhot, sokeri ja suola yleiskoneessa. Paloittele siihen huoneenlämpöinen voi ja sekoita kunnes se muuttuu karheaksi seokseksi. Lisää seuraavaksi kylmä vesi ja anna koneen pyörittää taikinaa kunnes siitä tulee kiinteä. Lisää vielä tippa vettä, jos taikina vaikuttaa liian kuivalta. Jaa taikina kahtia, pyörittele puoliskot palloiksi, kääri tuorekelmuun ja laita ne jääkaappiin noin tunniksi. Valmista sillä aikaa täyte.

TÄYTE

15 dl     mustikoita

2 1/4 dl vaahterasiirappia

vajaa dl maissitärkkelystä

1           sitruuna, kuori raastettuna + mehu

1/4 tl     muskottipähkinää

2 tl        kanelia

1/4 tl     suolaa

40 g      voita

Lisäksi piirakan päälle:

2 rkl      maitoa

1 rkl      tummaa raakasokeria (esim. Muscovado)

Laita puolet mustikoista ja vaahterasiirapista kattilaan ja kuumenna seosta kunnes sen tilavuus on pienentynyt puolella, eli n 20 minuuttia. Kaada seos kulhoon ja lisää sekaan loput mustikoista ja siirapista, sekä tärkkelys, sitruunan kuori ja mehu, muskottipähkinä, suola ja kaneli. Sotke ainekset hyvin keskenään ja jätä "muhimaan" huoneenlämpöön n. tunniksi. Siivilöi kevyesti seokseen kerääntynyt ylimääräinen neste pois (jonka laitat tietenkin talteen, sillä se on hirrrveän hyvää;)). Jos seos on oloutunut niin, ettei siinä näytä olevan runsaasti "mehua", voi siivilöintivaiheen unohtaa.

Pistä uuni lämpiämään 220 asteeseen ja kaulitse sillä aikaa toinen taikinapallo n. 33-34 senttiseksi pyöreäksi levyksi.

Päällystä voideltu n. 32 senttinen vuoka sillä. Täytä vuoka mustikkatäytteellä ja ripottele täytteen päälle pieniä voinokareita.

(Minulla jäi alimmainen levy sentin liian pieneksi, mikä tarkoittaa sitä että kannen sulkeminen vain on työläämpää).

Kaulitse toinen taikinapallo noin sentin pienemmäksi kansilevyksi ja aseta se vuuan päälle. Nipistele reunat toisiinsa kiinni. Pistele veitsenkärjellä kanteen pieniä viiltoja, jotta ilma pääsee pakenemaan uunissa kannen alta. Pensselöi pinta maidolla ja ripottele päälle muskovadosokeria. Laita piirakka uunin alaosaan n. 25 minuutiksi, (muttei kuitenkaan alimmalle tasolle), minkä jälkeen kannattaa kurkata ja tarkistaa, etteivät piirakan reunat ala tummua liian nopeasti. Suojaa ne siinä tapuksessa foliolla. Anna sitten piirakan paistua vielä n. 35 minuuttia tai kunnes koko kansi on muuttunut kullanruskeaksi. Myös vuuan alusta on hyvä suojata ennen paiston alkua sillä kuuma täyte pursuaa helposti ulos. Sitä voit halutessasi lusikoida kannen päälle antamaan väriä.

Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua, jotta täyte tiivistyy.

Tarjoa vastavalmistetun, lämpimän vaniljakastikkeen kera.

ÄITEEN VANILJAKASTIKE

4 dl     kermaa

1 dl     maitoa

1         vaniljatanko (halkaistuna ja siemenet mukaan kastikkeeseen)

4         kananmunan keltuaista

1/2 dl  sokeria

1 rkl    vaniljasokeria

1 tl      kardemummaa 

Vatkaa keltuaiset vaahdoksi. Anna vaniljatangolla ja siemenillä maustetun kermamaidon kuumentua vatkaamisen aikana, mutta varo kiehuttamasta. Mittaa keltuaisvaahto ja muut ainekset kattilaan ja jatka vatkaamista kunnes seos tiivistyy ja tasoittuu. (Varo edelleenkin kuumentamasta liikaa, ettei munat kokkeloidu!) Poimi vaniljatangon puolikkaat pois. Valuta kastiketta piirakkapalan päälle niin kauan kun se on vielä lämmintä. Toki kastike on hyvää myös kylmänä :)

Ja sehän on sanomattakin selvää, että kaiken tämän ihanuuden lisäksi voi vielä laittaa lautaselle vaikka pallon vanhan ajan vaniljajäätelöä!

Hikeä! -kalakeitto ja valkosipulileipäset

"Hikeä!" ei tarkoita tässä tapauksessa sitä että kokki olisi pudotellut hikipisaroita soppaansa. Nuoremmat sopansyöjät antoivat sen keitolle lempinimeksi, vaikka ei se minun mielestäni ole ollenkaan liian tulista - eikä muidenkaan aikuisten mielestä. Se on itse asiassa juuri sopivan mausteista, tulee vain mukavan lämmin olo ja makunystyrät laulavat ties mitä :) Ja se keiton oikea nimi: Kookos-lime lohikeitto chilikatkaravuilla.

AINEKSET

1            iso sipuli (suikaloituna ohuiksi)

6            valkosipulin kynttä (viipaloituna)

1            sitruunaruoho

2            punaista chiliä

1 rkl       raastettua inkivääriä (reilu

              ruokalusikallinen;)

1            limen raastettu kuori + mehu

7 dl        kalalintä (esim. 5 rkl Touch

              of taste -liemivalmistetta veteen

              sekoitettuna)

n. 100 g pitkiä vihreitä papuja (mielellään

              tuoreita)

2 tl         thaimaalaista kalakastiketta

1            oranssi paprika (iso)

1 rkl       punaista currytahnaa

              ripaus mustapippuria

              suolaa (maun mukaan)

1 tetra    kookoskermaa (200 g)

4            suurehkoa tomaattia (lohkottuna)

n. 1 kg    lohta (mieluummin tuoretta kalatiskiltä)           

1 pss      chilikatkarapuja (anna sulaa talous

              paperin päällä)

              sitruunamelissaa

Kuullota sipulit, valkosipulit ja sitruunaruoho (leikkaa kuiva varren yläosa pois ja viipaloi loput) runsaahkossa öljyssä kattilassa. Lisää inkivääri, limen kuori ja silputut chilit (ei siemeniä). Anna muhia hetki, mutta varo käryttämästä sipuleita. Nouki sitruunaruohoviipaleet pois. Lisää kuumennettu kalaliemi ja puolitetut pavut. Anna jälleen muhia hetken verran ja lisää sitten kalakastike, currytahna, limen mehu, suola ja pippuri. Heitä seuraavaksi joukkoon kummaan pieneksi kuutioitu paprika ja hämmennä seosta keskilämmöllä muutamia minuutteja.

Kaada sitten seokseen kookoskerma ja hämmennä pari minuuttia. Lisää lopuksi kuutioidut tomaatit ja lohipalat (älä pilko liian pieneksi, ettei muussaannu). En ole kaltannut tomaatteja, mutta niinkin voi tietenkin tehdä. Jätä kypsymään alhaisella lämmöllä siksi aikaa kun valmistat leipäset.

VALKOSIPULILEIPÄSET

paahtoleipäviipaleita (rukiiset tähän ehkä sopivimpia)

4-6 valkosipulin kynttä

1 dl öljyä 

       haluamaasi yrttiä

       mustapippuria

       suolaa

Sekoita öljyyn silputtu valkosipuli, yrtti ja mausteet. Asettele leipäviipaleet uunipellille leivinpaperin päälle ja sivele ne öljyseoksella niin että valkosipulinokareita tulee jokaiselle tasaisesti. Paista uunissa, 200 asteessa kunnes leivät saavat pintaansa hieman kullanruskeaa väriä. Anna jäähtyä ja leikkaa viipaleet neljään osaan.

Tarkkaile lohen kypsyysastetta sillä aikaa kun leivät ovat uunissa, ja lisää keittoon chilikatkaravut kun lohi on melkein kypsää. Anna muhia vielä pari minuuttia. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Ripottele vielä lautaselle silputtua sitruunamelissaa ja nauti!

VINKKI

Tämä keitto sopii erinomaisesti myös alkuruuaksi, vaikkapa naan-leivän kanssa.

VIINIVINKKI

Saksalainen LIND, gewurzttraminer-rypäleestä: ihanan maukkaan muikea ja hedelmäinen viini, jonka maku sopii tasapainottamaan aasialaisen ruuan tulisuutta.       

Punaherukkasinappi

Kun punaherukkaa pukkaa, on mukava kokeilla välillä jotain muutakin kuin niitä tavallisia hilloja ja mehuja. Muistaakseni bongasin tämän reseptin jostakin ruokalehdestä vuosi sitten näihin samoihin aikoihin. Silloin kokeilin ensimmäistä kertaa, mutta se ei jäänyt viimeiseksi, tein tätä myös talvella pakastetuista marjoista, eikä maku siitä kyllä muuttunut yhtään huonompaan suuntaan. Kaiken kaikkiaan maku on niin veikeä, että tätä tulee käytettyä paljon useammin kuin perinteistä sinappia: sopii melkein kaikelle grillatulle lihalle ja makkaralle - sekä monelle muullekin liharuualle. Ja tietenkin se sopii pikku tuliaiseksikin. Eivät ole pahaksi haukkuneet, vaan kyselleet, että joko on pensaat punasena ja josko sitä sinappia...;)


AINEKSET
4 dl   punaherukoita
4 dl   sokeria
1 dl   rypsiöljyä
2 tl    suolaa
1 dl   sinappijauhetta

Soseuta marjat pikaisesti tehosekoittimessa. Laita marjaseos kattilaan sokerin kanssa, sekoita ja kuumenna kiehuvaksi jatkuvasti hämmentäen. Lisää suola ja öljy ja anna kuplia hiljaisella lämmöllä 5 minuuttia edelleenkin hämmentäen. Nosta kattila levyltä ja lisää sinappijauhe seokseen samalla hyvin vatkaten. Jos sinappijauheesta jää vatkaamisesta huolimatta pieniä kokkareita, voit pyöräyttää seoksen vielä kertaalleen blenderissä.

Kaada seos kuumennettuun lasipurkkiin (tai kahteen pieneen), sulje tiiviisti ja anna jäähtyä huoneenlämmössä ennen kuin siirrät sinapin jääkaappiin. Se on heti jäähdyttyään valmista nautittavaksi, mutta maku on vieläkin parempi jos sinappi saa oloutua yön yli.

Rakuunakana ja "ranskalaiset"

Tämä ruoka kuuluu "Arjen pelastajiin" joita päivitän tänne sivuille aina välillä. Mottoni kuuluu "Kaikki kerran päivässä pöydän ääreen" ja vaikka siitä ei voi aina pitää kiinni, niin yleensä se on onnistunut.

Jo nuorena ihailin ranskalaisten tapaa kokoontua koko perheen voimin syömään myös arki-iltaisin. Iloista naurua ja aterimien kilinää kuului avonaisista ikkunoista yhdeksän kieppeillä, ja kymmenen, puoli yhdentoista aikoihin kuului astioiden kalinaa kun niitä korjattiin pois. Ja pyhinä nauru jatkui myöhään yöhön. Ruokaa ja yhteisiä hetkiä arvostettiin ja arvostetaan edelleenkin, sillä syöminen perheen, sukulaisten ja ystävien kera lienee parasta, mitä Välimeren rannoilla asustava ihminen tietää. Ja onhan tämä ruokapöydän "yhteisöllisyys" tuttua myös muissa kulttuureissa. Onneksi se on jonkinlaisen notkahduksen jälkeen vahvistumassa meilläkin, vaikka välillä tuntuu ettei perheissä vieläkään arvosteta yhteistä ruokailuhetkeä niin yleisesti kuin pitäisi - kiireet ja harrastukset verottavat liikaa. 

Paljon sellaisia, ruokaan liittyviä muistikuvia Ranskasta ja Espanjasta on syöpynyt mieleeni, jotka kertovat selvää kieltään siitä, että mille tahansa löytyy kyllä aikaa, jos se vain on tarpeeksi merkityksellistä - ja ruokahan on sentään yksi tärkeimpiä nautintoja elämässä! Tässä yksi sellainen muistikuva: kiinnitin eräänä myöhäisenä elokuisena iltana huomiota ranskalaisen huoltoaseman rekkaparkissa tapahtuvaan, outoon suhaamiseen, jonka lopputuloksena kaksi kokopitkää rekkaa nökötti aivan vieri vieressä. Ohjaamojen ikkunat aukesivat ja niitten väliin viritettiin leveä lankku. Sitten lankun päälle ilmestyi puna-valkoruutuinen pöytäliina, salamipötkö, patonkia, juustoja ja ties mitä - ja lopuksi paukahti punaviinipullon korkki. Yöpuulle valmistautuvat kuskit päättivät ottaa yhdessä keskiyön hiukopalaa :)

RAKUUNAKANA
1        grillattu broileri (jep, ostan suoraan 
           kaupasta)
2 pkt  filepekonia
3-4    banaania
3 dl    kermaa (mielellään sitä mitä
          kissatkin suostuvat juomaan;))

1        muna

n. 2g  rakuunaa (arviolta puolet pienestä

          maustepussista)

          suolaa

          mustapippuria
          sitruunapippuria

Suikaloi banaanit ja paista paria siivua lukuunottamatta pekonit keskiruskeiksi (jotka olet leikannut ensin ohuemmiksi suikaleiksi). Paloittele broileri (käsin repien) sopiviksi, n. kolmen sentin suupaloiksi - ei niin tarkkaa minkä kokoisia - samalla kun poistat luut ja enimmän nahkan. Nahkasuikaleita saa kyllä tulla muutamia mukaankin antamaan makua. Laita palat voideltuun uunivuokaan ja lisää pilkotut banaanit ja paistetut pekonit. Möyhennä sekaisin. Mausta suolalla, pippurilla ja hyppysellisellä rakuunaa. Vatkaa kerman joukkoon muna ja loput rakuunasta. Mausta liemi vielä suolalla ja pippurilla ja kaada se tasaisesti vuokaan. Maustamisessa ei kannata liikaa arkailla, sillä ruoka kestää niitä aika hyvin. Asettele lopuksi seoksen päälle paistamattomat pekonisiivut pienempinä viipaleina. Ne rapsakoituvat mukavasti ruuan kypsymisen aikana. 

Kypsennä uunissa 225 asteessa n. 30 min.
Tarjoa riisin ja hedelmäisen / raikkaan salaatin kanssa.

Limevoi, avokadosalsa ja majoneesi

Rakastan mausteseoksia ja -kastikkeita, sillä ne tuovat ruokaan oman topakan lisänsä ja niissä on se hyvä puoli, että jokainen ruokailija saa nauttia niistä juuri omien mieltymystensä mukaan. Näitä kolmea mausteseosta / voita / kastiketta käytin "Meksikolaisittain viritetyt hampurilaiset" -aterialla, jonka päivitin äskettäin, mutta tulee niitä käytettyä muuallakin silloin kun makumieltymykset osuvat kohdalleen.

MAJONEESI (pienellä tvistillä)

2            keltuaista

              suolaa (oman maun mukaan)

huiskaus valkopippuria

1 tl         dijon-sinappia

1 rkl       sitruunanmehua

1 rkl       valkoviinietikkaa

n. 4 dl    öljyä (josta puolet oliivi ja
              puolet rypsiöljyä)

1 rkl       sitruunamelissaa

1 rkl       korianteria

Sekoita keltuaiset ja mausteet hyvin keskenään joko käsin vatkaamalla tai kierrevatkaimella. Sotke öljyt ensin keskenään ja lisää sitä aluksi tipoittain tehokkaasti sekoittaen ja sitten ohuena nauhana. Sekoita koko ajan tasaisesti ilman taukoa. Lisää mausteita tarvittaessa. Esimerkiksi sopivan suolan ja pippurin määrän selvittäminen ei onnistu kuin maistamalla, jotkut tykkää mausteisemmasta, jotkut miedommasta. Lisää lopuksi majoneesiin hienonnettu korianteri ja sitruunamelissa.

Käytän tätä chipotle-majoneesin (resepti tästä) pohjaksi, mikä puolestaan on erinomainen meksikolaisen ruuan ryydittäjä - esim. juuri niihin hampurilaisiin.

LIME-MAUSTEVOI

1 tl         chilikastiketta (esim. "Sähäkämpi
              Sweet&Sour", tai joku kaupan
              kastike, mielellään sieltä
              hotimmasta päästä).

1            limen raastettu kuori

              suolaa

              mustapippuria

1 tl         tequilaa

n. 130 g voita (huoneenlämpöistä)

Sekoita mausteet voihin mahdollisimman tasaisesti. Jäähdytä jääkaapissa kunnes jähmettynyt kovaksi. Upeanmakuista grillatulla maissintähkällä!

VINKKI

Levitä aamiaisella rukiisen paahtoleivän päälle limevoita ja sen päälle vielä appelsiini-sitruuna-inkiväärimarmeladia (kaupastakin saa kohtalaista, mutta tietenkin siitä tulee vielä resepti perästäpäin;)) Vie kielen mennessään!

AVOKADOSALSA

2     avokadoa silputtuna tai muussattuna

2 dl hapankermaa (creme fraiche)

3 tl  dijonsinappia

2-3 tl  valkoviinietikkaa

1/2 limen mehu

       suolaa

       pippuria

Sekoita hyvin kerma, sinappi ja etikka, ja lisää joukkoon avokadomössö. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tämä yksinkertainen dippi sopii erinomaisesti maissilastuille, mutta ei ole ollenkaan hassumpaa myöskään perunalastujen kanssa.

Meksikolaisittain viritetyt hampurilaiset

Tarjosin hampurilaisten kanssa grillattuja maissintähkiä limevoilla sekä maissilastuja avokadodipin kera. Maustevoin ja dippikastikkeen reseptit tulevat seuraavassa päivityksessä.

SÄMPYLÄT (8 kpl)
50 g     hiivaa
2,5 dl   täysmaitoa
2          kananmunaa (+ 1 muna voiteluun)
n. 90 g voita
10 dl    vehnäjauhoja
2 rkl     sokeria
2 tl       suolaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää munat, huoneenlämpöinen voi, sokeri ja suola. Jos teet yleiskoneella, vaivaa taikinaa alhaisella nopeudella samalla kun lisäät jauhoja, kaikiaan n. 6-7 minuuttia eli kunnes taikina on tasaista. Pistä taikina vedottomaan paikkaan voideltuun kulhoon, kelmun alle kohoamaan. Anna kohota kaksinkertaiseksi, 1,5-2 tunnin ajan.

Jaa taikina kahdeksaan osaan, pyörittele palloiksi ja laita ne uunipellille parin sentin päähän toisistaan. Peitä liinalla ja anna kohota vielä 40 minuuttia.
Voitele sämpylät vatkatulla munalla (kyllä, munalla, ei vedellä!) ja paista uunin keskitasolla / hieman alempana kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita, eli n. 20 minuuttia.

CHIPOTLE-MAJONEESI
2,5 dl   majoneesia (resepti tulee maustevoi-
            ja dippikastikereseptin mukana
            sillä itsetehty on aina parempaa)
4-5 rkl chipotle salsakastiketta 
            (valmiskastike tacohyllystä)
1          chipotle chili pilkottuna
            (adobokastikkeessa), jos ei löydy   
            kaupasta, käytä punaista tai vihreää
            chiliä, savunmakua tulee vain
            vähemmän
2 rkl     tuoretta korianteria silputtuna
1          limen mehu (jos pieni, muutoin
            riittää puolikkaan mehu)
            suolaa
            mustapippuria

(HUOM! Jätä chipotleversiot pois, jos tykkäät perinteisemmästä hampparista - savunmaku voi silloin häiritä)

Sekoita ainekset, mausta suolalla ja pippurilla. Säilytä kylmässä (säilyy useita päiviä).
Majoneesireseptin löydät täältä.

HAMPPARIPIHVIT
1200 g   naudan jauhelihaa
              (maukkaampaa tulee jos pyydät   
              lihatiskiltä puolet pihvilihaa ja    
              puolet rasvaisempaa osaa, esim.
              etuselkää)
n. 7 rkl   chipotle salsakastiketta
              suolaa
              mustapippuria
(8 kpl     chipotle chiliä / vihreää chilipalkoa)
              cheddarjuustoa päälle

Sekoita jauheliha ja salsakastike, jaa taikina 8 yhtä suureen osaan ja muotoile palasista n. 2 sentin paksuisia pihvejä. Mausta molemmilta puolilta suolalla ja pippurilla.
Grillaa suorassa lämmössä n. 5 minuuttia per puoli. Jos löysit chipotle chilejä, aseta jokaiselle pihville yksi (tai vihreä chili, tai pöydässä jalapenoviipaleita) ja lisäksi juustoviipale päälle - kahdeksi viimeiseksi minuutiksi, sekä samaksi ajaksi sämpylät grillin reunoille leikkauspinta alaspäin.

Tarjoile, kun juusto on sulanut. Jokainen ruokailija voi koota omanlaisensa. Tässä minun lempparini: sämpylänpohjalle kevyesti chipotle salsaa, sen päälle pihvi ja majoneesia, salaatinlehti, tomaattia ja pari tulista jalapenoviipaletta (silloin kun ei ole chipotle-chiliä laitettavaksi juuston alle). Ja ei kun kiinni kaksin käsin!

Äidin banaanikakku

"Viinimarjoja yäk!" tapasin sanoa pienenä kun niitä poimittiin. Niihin liittyy kuitenkin erittäin hieno makumuisto: äidin tekemä banaanikakku kiitokseksi kaikille enemmän tai vähemmän vastahakoisille poiminta-apulaisille. Vesi herahtaa kielelle kun sitä ajatteleekin, tämä kuivakakku ei nimittäin ole kuiva. Se on muikean mehevä ja tuo pehmeytensä takia ne ihanat lapsuusmuistot mieleen. Ja vaikka tähän reseptiin kuuluukin kuorrutus, niin on se hyvää ilmankin, jos et niistä satu välittämään. Molemmat yhdessä tekee siitä kuitenkin todellisen kahvihetkien nautinnon! Salaisuus piilee taikinan mausteisuudessa ja banaanirunsaudessa sekä kuorrutuksen raikkaudessa.

Niin, ja sittemmin olen kyllä oppinut pitämään myös viinimarjoista - äiti siis tiesi mitä teki :)


AINEKSET
150 g    voita
2,5 dl    sokeria
2           munaa
4 dl       vehnäjauhoja
1 tl        soodaa
2 tl        leivinjauhetta
1 tl        suolaa
2 tl        neilikkaa
2-3 tl    inkivääriä
3 tl        kanelia
4           banaania (pilkullisia eli kypsiä)

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja vatkaa koko ajan voimallisesti.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Muussaa banaanit. Sekoita voi-sokerivaahtoon vuorotellen kuivia aineita ja banaanimössöä. Paista voidellussa ja korppujauhotetussa kakkuvuuassa n. 50 minuuttia / 175 astetta.


KUORRUTUS
Sekoita keskenään: 30 g voita, 1,5 dl tomusokeria, 2 tl vaniljasokeria ja 150 g appelsiinituorejuustoa (kevyttuorejuustostakin on tullut hyvää). Levitä osittain jäähtyneen kakun päälle. (Itse teen sen kun kakku on vielä hieman lämmin, jotta kuorrute imeytyy pintaan - ja sitten hetkeksi jääkaappiin hyytymään.)


PARI VINKKIÄ
Jos tarjoat kakkua jälkiruokana kahvin kera, voit jättää levittämättä kuorruteen kakulle ja pursottaa sitä sen sijaan kakkuviipaleen päälle.
Jos olet suklaan ystävä, voit ripotella taikinaan suklaamurusia ja vuolla vielä lastuja kuorrutetun kakun päälle. Oma salainen aseeni on inkiväärisuklaa, joka sopii taikinaan kuin nenä päähän.
Ja lopuksi. Vahvemmanmakuisen kuorrutteen saat, jos sekoitat 1 rkl appelsiinimehua ja yhden appelsiinin raastetun kuoren maustamattomaan tuorejuustoon muiden aineiden lisäksi.

Sähäkämpi Sweet & Sour

Thaimaassa matkaillessani eräs paikallinen rouva tarjosi minulle sweet&sour -kastiketta, joka oli taivaallisen hyvää. Mutta, mutta... siellä oli klönttejä... ja siinä oli potkua kuin orivarsassa! Olin tottunut kauppojen makeisiin versioihin ja tämä kastike oli minulle varsinainen silmienavaaja. Meillä kahdella oli aikamoinen kielimuuri välissämme, kun yritin tiedustella mitä kaikkea kastikkeessa oli, mutta onneksi rouva otti ja talutti minut keittiöönsä ja siitähän se sitten lähti ratkeamaan. Ja se mitä lopulta sain selville käsillä huitomisen ja aineksien haistelun seurauksena oli, että kastikkeen perustana oli ns. sileä sweet&sour -kastike, johon on laitettu lisäksi chiliä ja valkosipulia. Tältä pohjalta lähdin kehittelemään kastiketta, joka edes suurinpiirtein vastaisi maultaan sitä mitä hän oli minulle tarjoillut. Moni kyseisistä ainesosista on täytynyt "löytää" itse, sillä ihan kaikki ei siellä hänen pienessä, mutta hauskannäköisessä kyökissään selvinnyt. Niin syntyi lopulta tämä kauppojen eri versioita paljon paksumpi, tummempi ja topakampi kastike. Ja ilokseni voin sanoa, että tämän reseptin mukaan siitä tulee melkein samanlainen Sweet & Sour - se sähäkämpi.


AINEKSET
1,5      ananaspurkillisen mehu (227

           grammanen purkki ja omassa

           liemessä)
1 prk  tomattisosetta (70 g)
0,5 dl  riisiviinietikkaa
0,5 dl  fariinisokeria
1 rkl    soijakastiketta
1 tl      kalakastiketta
3         valkosipulinkynttä (hyvin pieneksi 

            silputtuna)
3         chiliä (1 punainen, 1 vihreä ja 1 

           oranssi; poista siemenet ja pilko 

           mahd. pieneksi)

0,5 tl   sinappijauhetta (tai himpun verran 

            enemmän)
1 rkl    raastettua inkivääriä
1,5 rkl maissitärkkelystä (sekoita pariin 

            ruokalusikalliseen ananasmehua)

Laita kaikki ainekset (paitsi maissitärkkelys) kattilaan ja sekoita. Lisää lopuksi mehutilkka tärkkelyksineen ja anna muhia keskilämmöllä kunnes seos tukevoituu.
Luettelon oranssi chilipalko on sama kuin vihreä. Meidän kaupassa molemmat myydään vihreinä (vahvuusaste sama), mutta väriero on aikamoinen, mikä tuo soossiin mukavaa värikirjoa.


VINKKI
Lapsille voi tehdä miedomman version jättämällä chilit kokonaan pois ja korvaamalla tomaattisoseen ketsupilla. Raastettua inkivääriäkin kannattaa ehkä laittaa hieman vähemmän. Maukas on myös tämä miedompi Sweet & Sour - ja erityisesti lasten mieleen. (Makaroonilaatikkoreseptin kuvassa lautasella näkyy "lasten" versio. Tässä alhaalla se tummempi ja sähäkämpi).

Mamman makaronilaatikko

Jos et pidä makaronilaatikosta siksi että se on usein mautonta, pehmeää mössöä, jonka valmistuksessa siat ja naudat ja jopa makaronitkin on "tapettu" moneen kertaan uudelleen, niin kokeilepa miltä tämä maistuisi. Kyllästyin itsekin jo nuorena kyseiseen ruokaan (koulussa), jossa makaronit olivat lähempänä "el dantea" ja hänen "kiirastultaan" kuin mitään mikä olisi edes kaukaisesti viitannut ihmisruokaan.
Selkeästä mausteisuudestaan huolimatta lapset (omat ja naapurien) ovat poikkeuksetta pitäneet tästä, ja mikä parasta, aikuiset (omat ja naapurien) ovat löytäneet tämän "klassikon" uudelleen ja nauttineet sen rapsakkaammasta olemuksesta.

AINEKSET
1                    sipuli
5-6                valkosipulinkynttä
300 g            makaronia (tai kuviopastaa)
900-1000 g jauhelihaa (nautasika)
1                   sitruunan mehu
5 dl               täysmaitoa
2                    kananmunaa
                      tabascoa
                      mustapippuria
                      cayennepippuria
                      suolaa
150 g            punaleima emmental
                      juustoraastetta

Laita uuni 250 asteeseen ja makaronivesi lämpiämään. Silppua sillä aikaa sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä hetki öljyssä ja laita sivuun odottamaan. Pistä makaronit öljyllä maustettuun, lähes kiehuvaan veteen, mutta vain puoleksi ajaksi normaalista, noin 3-4 minuutiksi. Paista jauheliha hyvin kuumalla pannulla ja kaada välillä siitä valuva rasva pois, jotta siitä tulisi rapeaa ja maukasta. Mausta jauheliha: n. 15 tippaa tabascoa, reilusti mustapippuria ja reipas ripaus suolaa. Kaada makaronien vesi pois ja pistä ne voideltuun vuokaan odottamaan siksi aikaa kun sekoitat kuullotetut sipulit lihan joukkoon. Purista lopuksi lihaseokseen sitruunan mehu ja hämmentele ainekset vielä hyvin niin että maut imeytyvät. Kaada seos makaronien päälle ja sekoita kaikki hyvin keskenään.

LIEMI

Vatkaa munat haarukalla maidon joukkoon ja mausta vielä n. 10 tipalla tabascoa sekä hyppysellisellä mustapippuria ja suolaa. Ja vielä se salainen ase: pieni hyppysellinen cayennepippuria. Maustaminen kannattaa tehdä kahdessa erässä, sillä näin suuri laatikkoruoka tarvitsee suht reilua ranneliikettä mausteiden kanssa (poislukien cayenne), muutoin maku jää pliisuksi. Tällä tavoin ne jakaantuvat hyvin ja laatikkosta tulee sopivasti hottia. Kaada lopuksi liemi vuokaan ja tarkista ettei päälle jää "pippuriklönttejä".

Pistä vuoka uuniin keskitasolle 15 minuutiksi ja sen jälkeen ripottele vielä juustoraaste päällimmäiseksi. Pienennä uunin lämpötila 225 asteeseen ja anna laatikon kypsyä kunnes raaste on muuttunut kullanruskeaksi.

Tässä laatikossa on vain yksi huono puoli: pakko hakea vielä illalla sitä ihanaa kuorta ilta/yöpalaksi. No, onneksi paljastuu vasta seuraavana päivänä, että "joku" on käynyt siellä törsimässä ja jättänyt kuoreen omituisia reikiä. Muuten, siitä puheen ollen, tämä ruoka maistuu hyvältä vielä seuraavanakin päivänä - jos sitä jostain kumman syystä on vielä jäljellä.

Ja kuten kuvasta näkyy, makaronilaatikkoperinne rikotaan meillä vielä hapanimeläkastikkeella, josta laitan reseptin seuraavaksi.