sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Burmalaista nautaa nuudelissa ja valkosipuli-naanleipää





"Malaria oli säikäyttänyt heidät pahasti. Täällä leirissä heillä oli sentään suoja pään päällä, puhdasta vettä ja jonkinlaista ruokaakin. Heidän isäntänsä olivat ystävällisiä ja yrittivät parhaansa mukaan tehdä heidän olonsa mukavaksi, antoivat suojaisimmat nukkumapaikat ja isomman osan päivän ruoka-annoksesta. Riisin ja nuudeleiden täydennykseksi isännät etsivät luonnosta tuoretta syötävää ja pyydystivät erilaisia hienoluisia jyrsijöitä ja lintuja ja joskus apinan. Aivan riippumatta siitä mitä liha oli, Marlena sanoi aina Esmélle sen olevan kanaa..."   Amy Tan: Rouva Chenin henki

Tässä kohtaa jäin miettimään mitä tapahtuisi, jos joku laittaisi lautaselleni apinan aivoja ja väittäisi sen olevan kanan aivoja. Menisikö se helpommin alas? Ei, ei taitaisi mennä, vaikka mistä sitä tietää, kun en ole kumpaakaan kokeillut. Tuon kiehtovan tarinan (jossa amerikkalaisturistit kidnapataan burmalaiseen viidakkoon) lukeminen kuitenkin keskeytyi pahan kerran, sillä jostakin muistini sopukoista pulpahti esiin aiemmin valmistamani "Burmalainen nauta". Se ainakin oli hyvää, ja sitä päätinkin tehdä pitkästä aikaa. Joten kauppaan.


BURMALAINEN CURRY NAUDAN KERA

Chilitahna / Curry
9      punaista chiliä
4 rkl salottisipulia
2 rkl valkosipulia
4 rkl sitruunaruohoa
1 rkl galangajuurta (tai galangatahnaa)
4      neilikkaa (osta kokonaisena ja murskaa)
2 tl   kurkumaa
1 rkl juustokuminaa (jeeraa)
2 tl   kanelia
4 tl   katkaraputahnaa




Poista chilipaloista siemenet ja liota niitä kuumassa vedessä kunnes pehmenevät hieman. Nosta hetkeksi talouspaperin päälle ja silppua ne sitten pieneksi. Silppua seuraavaksi sipuli, sitruunaruoho, galanga ja lisää ne chilin kaveriksi mortteliin tai tehosekoittimeen. Mittaa lopuksi muut mausteet ja valmista niistä tahna. Laita sivuun odottamaan.



Taustalla näkyvä galangajuuri on inkiväärin sukulainen ja varmaankin yhtä terveysvaikutteinen, sillä jo tataarit laittoivat sitä teehensä. Joten se antaa ilmeisesti mukavasti lisävoimia...;) Tuoksu ja maku poikkeavat kuitenkin inkivääristä selvästi. Se ei ole yhtä aromaattinen, vaan pikemminkin "maanläheinen". Tuoksusta tulee ensimmäisenä mieleen kreikkalainen pihkantuoksuinen retsina ja kaikenlaisia metsäisiä vivahteita, jopa heikko häivähdys tervaa. Maku on myös selvästi miedompi kuin inkiväärissä, eikä se ole edes tuoreena yhtä "pistävä".

Kuvassa etualalla pötköttävän sitruunaruohon aromi on nimensä mukaisesti selvästi sitruksinen, minkä tosin haistaa vasta kun sitä ryhtyy leikkaamaan. Usein sitruunaruoholla maustettaessa kasvinosat noukitaan pois kun ne ovat tehneet tehtävänsä, mutta tässä chilitahnareseptissä se silputaan reilusti kaikkien muitten aineksien mukana. Käyttäessäni sitä (kummalla tavalla tahansa) leikkaan aina varren yläosasta noin kolmanneksen pois, sillä se on usein turhan "puumaista" ruuanlaittoon. Jos käytät sitruunaruohoa "mausteena" ja poistat osat myöhemmin, riittää kun leikkaat loppuosasta suoraan viipaleita, jotta poimiminen olisi helpompaa. Jos taas sitruunaruoho jää ruokaan, kannattaa kaivaa esiin sen pehmeämmät osat. Paksun pään poistamisen jälkeen halkaisen sen pitkittäin, sillä silloin saa parhaimman kuvan siitä missä kohtaa ne pehmeimmät osat alkavat.


Poista uloimmat puumaiset kuoret ja kun jäljellä on pehmeämpää ja tuoreempaa sisusta, on sinulla käsissäsi upeasti sitruunalta tuoksuvaa kasvia, jonka voit käyttää sellaisenaan pieneksi silputtuna.

Muut ainekset
n. 800 g naudan sisä- tai ulkofilettä
4 rkl      voita ja loraus öljyä
4 rkl      kalakastiketta
2 rkl      ruokosokeria
1 dl        salottisipulia
2 rkl      inkivääriä (raastettuna)
1 rkl       hunajaa
              pitkiä vihreitä papuja (reilu kourallinen)
1            appelsiini siivuttuna
1 rkl      Maizenaa (tai muuta mieleistäsi suurustetta)

Sulata pannulla voi ja kuumenna siinä chilitahnaa keskilämmöllä kunnes siitä lähtee vahva tuoksu. Lisää sen joukkoon liha, noin viideksi minuutiksi.
Lisää vajaa 1 1/2 desiä vettä (jossa suuruste) ja kalakastike. Anna muhia vielä n. 7 minuuttia.
Napsi sillä aikaa papujen kuivat kärjet pois ja puolita ne sekä freesaa kevyesti öljyssä.
Lisää liha-chilitahnaseokseen sokeri, salottisipuli, inkivääri, pavut ja puolitetut appelsiiniviipaleet. Anna muhia pikku hetki, ja mausta lopuksi hutkauksella hunajaa. Sekoita ja tarjoa nuudeleiden kanssa.


Nuudelit
1 pkt munanuudeleita
öljyä

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja freesaa ne sen jälkeen nopeasti pannulla.


NAAN LEIVÄT

4 dl       vehnäjauhoja
2 rkl      sokeria
vajaa tl suolaa
1 tl         leivinjauhetta
1,2 dl     maitoa
2 rkl      öljyä
              pellavansiemeniä
              valkosipulia silputtuna

Siivilöi kulhoon jauhot, suola, sokeri ja leivinjauhe. Sekoita, kasaa niistä keko ja muotoile sen keskelle kuoppa. Yhdistä maito ja öljy ja kaada seos kuoppaan.



Alkuun pääset haarukalla... mutta otetaanpa avuksi pastantekovideo, joka havainnollistaa aloittamisen hyvin, vaikka siinä nyt sattumalta käytetäänkin munia ;) Jäin sitä katsoessani ihailemaan kokin käden liikkeitä taikinaa vaivatessa... ja totesin että noilla liikkeillä syntyy varmasti myös maukas naanleipä - tai mikä tahansa leipä. Katso Giuliano Hazanin video tästä.

Vaivaa taikinaa 10-15 minuuttia, ja laita se sitten öljyllä siveltyyn kulhoon lämpimään paikkaan kohoamaan 15 minuutiksi. Levitä kulhon päälle hieman kostutettu leivinliina.
Jaa taikina oloutumisen jälkeen viiteen tasasuureen osaan ja leivo niistä ohuehkoja levyjä. Perinteinen muoto on kyynel, mutta se on tietysti pelkkä muotoseikka ;) Ripottele leipien päälle pellavansiemeniä ja silputtua valkosipulia, ja painele ne taikinaan.
Paista grillissä (pellillä tai vaikkapa parilalla, joka on kuumennettu hyvin etukäteen) pari minuuttia. Toki uunissakin käy, kovalla lämmöllä. Pensselöi valmiiden leipien päälle kevyesti sulaa voita ja nauti.

Katsotaan, jos seuraavalla kerralla ehtisi saada tähän oikein kuvankin niistä ennen kuin häviävät parempiin suihin...









<a href="http://www.bloglovin.com/blog/10754265/?claim=rpxt45mxyxy">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>







2 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä ja tuon paukuttaminen morttelissa lasketaan kyllä jo hyötyliikkunnaksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostan hattua niille aasialaisille kokeille, jotka käyttää morttelia päivittäin. Täytyy nimittäin myöntää, että tuli siinä pikku hiki ;) Ja vähän oli vielä ylimääräistä vispaamistakin, kun tuo määrä oli pikkusen liian iso mun morttelille. Mutta ei auttanut, kun pieni tehosotkijani otti lopputilin. Toisaalta hyvä niin, nyt on mainio syy hankkia isompi ja parempi laite :)

      Poista